Istun yksin pimeässä asunnossani. Poskilla kyyneliä. Sain kutsun katsomaan tutun vauvaa ja heidän uutta kotiaan. Tuntuu pahalta. En voi sille mitään, että olen kateellinen siitä kun muiden elämä etenee ja oma ei tunnu etenevän. Asun yksin, elän elämääni yksin ja ilman lapsia. Kuten kaikilla muillakin ikäisilläni naisilla paineet ovat kovat tämän ikäisenä olla se "täydellinen nainen" eli uraohjus, perheenäiti ja kaunis vaimo. Mutta mitä tapahtuukaan jos ei olekaan mitään noista tai onkin loistanut vain yhdellä osa-alueista?

Oma elämäni on siinä rankassa pisteessä että 2,5 vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi eroon jokunen aika sitten ja tilanne on aika sekava ex-miesystävän kanssa. Ei taida enää tulla mitään ko. suhteesta välillämme. Rakastan exää, mutta meillä on myös kovin erilaiset tavat elää...itse elän enemmän sellaista hektisempää elämää jossa tartutaan hetkiin ja tehdään päätöksiä ja eletään elämää eikä vaan mietitä sitä miten elämää voitaisiin elää. Ex-kumppani puolestaan voisi miehenä jatkaa loputtomiin suhteen tilan vatvomista, sillä eihän hänellä ole pakottavaa tarvetta yrittää lapsia juuri nyt. Itselläni taas on kiire siirtyä eteenpäin mikäli tahdon koittaa edes saada yhden biologisen lapsen. Eli aika klassinen tilanne, miestä ei kiinnosta sitoutuminen ja itseäni taas ei kiinnosta vatvominen, vaan tahdon siirtyä elämässä eteenpäin.

Tuntuu kamalan ahdistavalta tämä vapaa-ajan elämä nyt. Koen jälleen kerran päättyneen parisuhteen jälkeen ettei elämässäni ole muuta kuin työ. Se onkin osa-alue jossa sattumoisin olen kunnostaunut niin hyvin etten itsekään voi uskoa sitä. Vähempikin olisi riittänyt, olen vain aina ollut kiinnostunut opiskelusta ja työnteosta ja nauttinut niistä.

Olen aikaisemmin löytänyt kumppaneita nettideiteltä ja olen jopa nauttinutkin nettideittailusta, mutta nyt ko. touhu mietityttää ja en jaksaisi siihen ryhtyä millään. Ahdistaa ja on paha olla. Tahtoisin vaan pitää muutaman vuoden loman näistä kaikista naisten paineista ja olla vaan ilman miehiä. Mutta sitten voin jäädä lapsettomaksi...toisaalta en ole koskaan ollut nainen joka on haaveillut pienestä pitäen prinsessahäistä ja joka on tahtonut suurperheen. Ei, se en ole minä. Tahtoisin kuitenkin yrittää yhtä biologista lasta rakastamani kumppanin kanssa. Mutta kun ei ole sitä rakastettua, on vaan ex-mies joka on lupaillut turhia lupauksia ja pettänyt minut niiden kanssa.

Kaikki tuntuu pinnalliselta nyt. Miehet ja kaikki muukin. On ollut aika alakuloinen tunnelma viime kuukausina ja olen miettinyt miksi minulle on käynyt näin että olen jäänyt yksin. Tosin osittain tiedän vastauksen, mietin liikaa asioita. Inhoan pinnallisuutta ja sitä että asioista ei voida keskustella syvällisesti. On vaikeaa löytää miestä jota oikeasti voisin rakastaa. Toivon että tänne blogiin kirjoittaminen auttaa minua tutustumaan enemmän elämääni ja tekemään loppuelämäni kannalta hyviä päätöksiä.

Onneksi on muutamia ystäviä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, on ollut helpottavaa jakaa tuntoja muiden kanssa näihin asioihin liittyen. Tosin läheisimmät ystäväni ovat vakiintuneissa parisuhteissa ja koen itseni ulkopuoliseksi heidän perhekuvioissa. Muutenkin koen itseni joskus ulkopuoliseksi tässä maailmassa, tapani elää on erilainen kuin useimmilla tutuillani. Mietin paljon maailman tapahtumia ja sitä kuinka elää paremmin ja mitä hyvää minä voisin tehdä tässä elämässä muiden eteen. Haaveeni olisi esimerkiksi adoptoida lapsi ja antaa näin koti jollekin jolla sitä ei muuten olisi ollut. Mutta mitä iloa on näistä haaveista jos olen yksin niiden kanssa?

Olen muutenkin elämässäni ollut paljon yksin henkisesti vaikka olenkin suurimman osan aikuiseloani seurustellut. Minulla ei koskaan ole ollut kauaa kestävää kokopäivätyötä, vaan elän enemmäkin freelancer tyylisesti vaihtaen töitä ja tekemällä pätkätöitä, nämä valinnat sopivat minulle täydellisesti. On ollut ihanaa nauttia elämästä vapaana. Koen että kukaan ei määrää elämästäni, vaan hallitsen itse sitä töiden osalta. Se jos mikä on loistavaa, kun vielä saisi oman rakkaan miehen rinnalleen ja perheen, niin sitten olisi elämä niin hyvin etten olisi voinut aikaisemmin unelmoidakaan. Toisaalta pitää tyytyä tähän mitä on nyt. Asiat voisivat olla kovin paljon huonomminkin.